Hakuna Matata!

Matkalla Nairobiin

Reisilihakset tikissä!

Nairobin laitamilla

Sansibar

Pippuri

Muskottipähkinä!

Prison- Island

JÄTTIKILPPARI

Kalatorilta

Aurinkon lasku Stone- Townissa

Niin se arki koittaa!

Lähdimme lauantaina liikenteeseen kohti Sansibaria aamu kahdeksan jälkeen.  Matkamme alkoi ostoskeskuksen nurkalta ja päätyi Nairobiin. Bussiin noustessa jokainen matkustaja tarkastettiin. Lähtöselvitysten jälkeen pääsimme aloittamaan matkamme. Matka kesti kokonaisuudessaan 7 tuntia muutaman pysähdyksen taktiikalla. Jokaisen pysähdyksen jälkeen uusi tarkastus ennen bussiin nousua, pysähdyimme aina jonkun sortin huoltoaseman kupeessa, jossa pääsi tekemään ostoksia ja käyttämään naistenhuonetta. Parilimua ja sipsipussi 2 euroa.  Suomessa saattaa matkalla nähdä hirviä, me näimme seeproja ja antilooppeja. 

Saavuimme Nairobiin neljän jälkeen. Miljoona kaupungin kupeessa sijaitseva ison bussiaseman hälinässä meni hieman lukkoon.  Et tiedä mistä saat luotettavan taksin, päästäänkö turvallisesti perille lentokentälle ja tullaanko huijatuksi.  Väsyneen Karoliina omaan ajatusmaailmaan vaikutti pitkälti kaikki kauhu tarinat mitä VOI sattua. Löysimme kuitenkin luotettavan oloisen kuskin ja maksoimme hieman ylihintaan, mutta pääsimme turvallisesti lentokentälle.

Lentokentällä päädyimme syömään paikalliseen ketjuravintolaan Java- Houseen.  Tuttu jo Kisumusta.  Bongasimme lentokenttä alueen sisältä kyseisen ravintolan ja juosten vesisateessa rinkat selässä päädyimme ruokapaikkaan. Märkinä ja kylmissään musta ja kuuma kenialainen kahvi oli paras lääke.

Saavuimme Sansibarille kahden jälkeen yöllä, jossa meillä oli hotellin kuljettaja odottamassa. Huojentuneita tunteita, että vihdoin voidaan päästä nukkumaan.  Tunnin ajomatkan jälkeen ja monien pikkukujien jälkeen pääsimme hotellille ja saimme huoneet. Yritimme keskustella maksusta ja sisään kirjautumisesta, mutta vastaus oli vaan ” no problem” ”hakuna matata” . Majoituimme kahteen eri huoneisiin, joissa oli kolme pari sänkyä ja neljä ihmistä. Yön pikkutunteina vielä pelattiin kivi-paperi-saksia, ketkä saa nukkua yksin.  No jaoin mielelläni sänkyni toverin kanssa.

  Aamulla saimme kuitenkin sisään kirjattua itsemme ja syötyä aamupalan. Kävimme päiväretkellä snorklaamassa yksityissaaren rannassa. Huhujen mukaan Bill Gatesin omistama autio pikkusaari, jossa yöpyminen maksaa 2000 dollaria.  Snorklaus oli yli fantsua touhua, aika hurahti siivillä. Meren pohjassa oli niin paljon nähtävää, todella kauniita eri värisiä kaloja ja muutama käärmeen näköinen kalakin.  Nähtiin jopa delfiinejä.  Lounaalle pysähdyimme rannalle, jossa meillä oli tuoretta tonnikalaa, chapattia sekä hedelmiä.

Parina päivänä kävimme kiertelemässä rannan ulkopuolella, jossa on enemmän pikkukauppoja. Ihmiset saavat elantonsa turismista. Ei tarvinnut kauaksi kävellä kun, taas savimajat tulee esiin ja lapset leikkivät kuralätäköissä.  Köyhyys ei ole niin käsin kosketeltavaa, kuin Kisumussa.

Yhtenä iltana olimme veneretkellä katselemassa auringonlaskua, tuntui kun aurinko olisi laskenut suoraan mereen. Pysähdyimme snorklaamaan ja ottamaan häiriintyneitä kuvia veden alla.  Saavuimme rannalle ja jäimme istuskelemaan yönpimeydessä paikallisten tuttavien kanssa ja  paikalliset kalastajat lähtivät yölliselle kalastusretkelleen.

Hintatasoltaan Sansibar on kyllä kalliimpi, kuin Aasia. Olimme valtavirta turistien ajan ulkopuolella, joten hinnat olivat hieman halvemmat. Syy siihen oli, että olimme sadekauden aikaan ja sadekausi ei itse ainakaan haitannut yhtään. Aamulla tuli jonkun aikaa vettä, mutta puolen päivän jälkeen iloinen aurinko jo pilkisteli taivahalta.  Viidellä eurolla söi vallan mainiosti rapuja ja olut siihen päälle 2,5 euroa.  Kävin myös nautiskelemassa koko vartalohieronnasta 20 euron hintaan. 

Keskiviikko aamu alkoi matkalla maustesafarilla, jossa kävimme katselemassa, kahvipuita, kanelipuita, kaakaopuita, pippuripuita ja monia muita.  Itselle oli kyllä mielenkiintoinen kokemus, jos haluaa tietää mistä Santa Maria- pussin mausteet on peräisin. 

Urbaanilegendahan kuuluu, että jos muskottipähkinää vetää nenään niin siitä menee pää sekaisin.  Kaikilla taruilla on kuitenkin alkutarinansa.  Naiset Tansaniassa keittävät muskottipähkinästä itselleen puuroa, jolla on päihdyttävä vaikutus ja auttaa ilmeisesti myös makuuhuoneen puolella.  Sansibari on 90 prosenttisesti muslimi voittoinen ja siveellistä käytöstä arvostetaan.  

 Mulle turha enää sanoa, että ” mee sinne missä pippuri kasvaa”. Menen mielelläni.

Ajoimme satamaan ja jatkoimme matkaa Prison- islandille,  matka- opaskirjojen kuvankaunis saari ja synkkä historia. Monet orjat tuotiin Ugandasta, Keniasta ja Tansaniasta saarelle, jossa heitä pidettiin vankeina ja lähetettiin eteenpäin aina Amerikkaan, Lähi-itään ja Eurooppaan.   

Saarella oli myös jättikilpikonna farmi. Isoja ja vanhoja kilppareita ja olihan ne nyt hellyyttäviä. Vanhimmat olivat 150 ikäisiä. Selfietä näiden vanhuksien kanssa tuli otettua muutamia.  Jännitti koskea, iho tuntui karhealta ja kuori kovalta. Yllättävää. Toivoin, että voisipa ne puhua, olisi varmasti aika monta tarinaa kerrottavana.

Lounaalle matkasimme Stone-Towniin, matkalla piti tietenkin ottaa Titanic- kuvia veneen keulasta ja enköhän totta kai tiputtanut sandaalini veteen lilluttaessa varpaita vedessä.  Kiltti kuski käänsi veneen ja noukki fliploppini. Hävetti hieman. 

Stone- Townissa kiertelimme pieniä kujia ja kävimme myös Queenin laulajan kotitalolla.  Aikaa siellä olisi saanut paljon enemmänkin tuhraantumaan, mutta näillä mennään. 

Loma loppuu aina hieman lyhyeen. Palasimme Nairobiin seitsemän jälkeen illalla maanantaina. Väsyneinä ja nuutuneina päätimme ottaa taksin, jotta pääsisimme mahdollisimman nopeasti kotiin.  Pysähdyimme ja otimme hiukopalaa KFC:tä .Oli kyllä herkkua pitkän ajan jälkeen, vaikka tunsin oloni oudoksi.

Matka taksilla oli kyllä hurja. Kuski  meinasi nukahtaa rattiin ja pysähdyimme huoltisikalle, jotta hän saa levättyä ja kerättyä voimia. Olimme jo autossa istumassa ja odottamassa, kun kuski silmät kiiluen alkaa jäystämään lehtiä. No nehän oli Khat- lehtiä.  Suomessa  Khat luokitellaan huumeksi , mutta ilmeisesti piristävä aine, sillä kuski pysyi hereillä loppumatkan.  Muutamiin ratsioihin jouduimme matkalla, mitkä ovat aivan tyypillisiä täällä. Kolmannessa pysähdyksessä, jouduimme maksamaan poliisille, jotta voimme jatkaa matkaa. Syy oli puuttuvat vakuutukset, jota epäilen suuresti, sillä maksamamme lahjuksen määrä oli viisi euroa. 

Hurjan kyydin jälkeen pääsimme perille turvallisesti kotiin. Tai niin luulin, kunnes se alkoi. Jäätävä kouristus mahassa.  Oksennus lensi  ja kohta perään jo ripuloin.  Vessanpöntöstä tulee paraskaveri, kun kummastakin päästä tulee tuutin täydeltä. Oli kylmä ja hiki virtasi. Kuume nousi.  Yö valvoessa pyysin aamulla toveria lähtemään matkaani lääkäriin. Monien tutkimusten jälkeen tuloksena oli yli 100 olevat tulehdusarvot ja joku suolistoperäinen tulehdus. Maanantaista ei oikein muistikuvia. Kiitän kyllä tovereita täällä sydämeni pohjasta, sillä he ovat hoivanneet minua kyllä kuntoon täällä. Antibiootit sain ja toverit lukivat pakkausselosteen ja sama antibiootti käy myös klamydian hoidossa.  :D Uhkasivat myös laittaa tippaan jos ei ala juotava maistua. Nyt olo on jo elävien kirjoissa, mutta kaupassa käynti oli tuskaa ja muutaman metrin matkalla voimat loppuivat tyystin. Rasistinen läppä leipätiskillä vei loputkin voimat. Ei vaan jaksa tänään.

Sain useita kyselyjä voinnistani, koska Kenian yliopistoon oli tehty terrori- isku. Itsellähän ei mitään tietoa ollut asiasta, mutta asia valkeni kyllä päivän mittaan. Yliopisto johon isku tehtiin, sijaitsee Somalian rajalla. Olemme käytännössä toisella puolella Keniaa.  Garissa ja sen naapuri kaupungeissa on tällä hetkellä ulkonaliikkumiskielto ilta aikaan.  Kenia aloitti eilen pommitukset Somaliaa kohtaan, joten turvatoimet tulevat kiristymään. 

Hakuna matata no problem!