Lähdimme lauantaina liikenteeseen kohti Sansibaria aamu
kahdeksan jälkeen. Matkamme alkoi
ostoskeskuksen nurkalta ja päätyi Nairobiin. Bussiin noustessa jokainen
matkustaja tarkastettiin. Lähtöselvitysten jälkeen pääsimme aloittamaan
matkamme. Matka kesti kokonaisuudessaan 7 tuntia muutaman pysähdyksen
taktiikalla. Jokaisen pysähdyksen jälkeen uusi tarkastus ennen bussiin nousua,
pysähdyimme aina jonkun sortin huoltoaseman kupeessa, jossa pääsi tekemään
ostoksia ja käyttämään naistenhuonetta. Parilimua ja sipsipussi 2 euroa. Suomessa saattaa matkalla nähdä hirviä, me
näimme seeproja ja antilooppeja.
Saavuimme Nairobiin neljän jälkeen. Miljoona kaupungin kupeessa
sijaitseva ison bussiaseman hälinässä meni hieman lukkoon. Et tiedä mistä saat luotettavan taksin,
päästäänkö turvallisesti perille lentokentälle ja tullaanko huijatuksi. Väsyneen Karoliina omaan ajatusmaailmaan
vaikutti pitkälti kaikki kauhu tarinat mitä VOI sattua. Löysimme kuitenkin
luotettavan oloisen kuskin ja maksoimme hieman ylihintaan, mutta pääsimme
turvallisesti lentokentälle.
Lentokentällä päädyimme syömään paikalliseen
ketjuravintolaan Java- Houseen. Tuttu jo
Kisumusta. Bongasimme lentokenttä alueen
sisältä kyseisen ravintolan ja juosten vesisateessa rinkat selässä päädyimme
ruokapaikkaan. Märkinä ja kylmissään musta ja kuuma kenialainen kahvi oli paras
lääke.
Saavuimme Sansibarille kahden jälkeen yöllä, jossa meillä
oli hotellin kuljettaja odottamassa. Huojentuneita tunteita, että vihdoin
voidaan päästä nukkumaan. Tunnin
ajomatkan jälkeen ja monien pikkukujien jälkeen pääsimme hotellille ja saimme
huoneet. Yritimme keskustella maksusta ja sisään kirjautumisesta, mutta vastaus
oli vaan ” no problem” ”hakuna matata” . Majoituimme kahteen eri huoneisiin,
joissa oli kolme pari sänkyä ja neljä ihmistä. Yön pikkutunteina vielä pelattiin
kivi-paperi-saksia, ketkä saa nukkua yksin.
No jaoin mielelläni sänkyni toverin kanssa.
Aamulla saimme kuitenkin sisään kirjattua
itsemme ja syötyä aamupalan. Kävimme päiväretkellä snorklaamassa yksityissaaren
rannassa. Huhujen mukaan Bill Gatesin omistama autio pikkusaari, jossa
yöpyminen maksaa 2000 dollaria. Snorklaus
oli yli fantsua touhua, aika hurahti siivillä. Meren pohjassa oli niin paljon
nähtävää, todella kauniita eri värisiä kaloja ja muutama käärmeen näköinen
kalakin. Nähtiin jopa delfiinejä. Lounaalle pysähdyimme rannalle, jossa meillä
oli tuoretta tonnikalaa, chapattia sekä hedelmiä.
Parina päivänä kävimme kiertelemässä rannan ulkopuolella, jossa
on enemmän pikkukauppoja. Ihmiset saavat elantonsa turismista. Ei tarvinnut
kauaksi kävellä kun, taas savimajat tulee esiin ja lapset leikkivät
kuralätäköissä. Köyhyys ei ole niin
käsin kosketeltavaa, kuin Kisumussa.
Yhtenä iltana olimme veneretkellä katselemassa auringonlaskua,
tuntui kun aurinko olisi laskenut suoraan mereen. Pysähdyimme snorklaamaan ja
ottamaan häiriintyneitä kuvia veden alla. Saavuimme rannalle ja jäimme istuskelemaan
yönpimeydessä paikallisten tuttavien kanssa ja paikalliset kalastajat lähtivät yölliselle
kalastusretkelleen.
Hintatasoltaan Sansibar on kyllä kalliimpi, kuin Aasia.
Olimme valtavirta turistien ajan ulkopuolella, joten hinnat olivat hieman
halvemmat. Syy siihen oli, että olimme sadekauden aikaan ja sadekausi ei itse
ainakaan haitannut yhtään. Aamulla tuli jonkun aikaa vettä, mutta puolen päivän
jälkeen iloinen aurinko jo pilkisteli taivahalta. Viidellä eurolla söi vallan mainiosti rapuja
ja olut siihen päälle 2,5 euroa. Kävin
myös nautiskelemassa koko vartalohieronnasta 20 euron hintaan.
Keskiviikko aamu alkoi matkalla maustesafarilla, jossa
kävimme katselemassa, kahvipuita, kanelipuita, kaakaopuita, pippuripuita ja
monia muita. Itselle oli kyllä
mielenkiintoinen kokemus, jos haluaa tietää mistä Santa Maria- pussin mausteet
on peräisin.
Urbaanilegendahan kuuluu, että jos muskottipähkinää vetää
nenään niin siitä menee pää sekaisin.
Kaikilla taruilla on kuitenkin alkutarinansa. Naiset Tansaniassa keittävät muskottipähkinästä
itselleen puuroa, jolla on päihdyttävä vaikutus ja auttaa ilmeisesti myös
makuuhuoneen puolella. Sansibari on 90
prosenttisesti muslimi voittoinen ja siveellistä käytöstä arvostetaan.
Mulle turha enää
sanoa, että ” mee sinne missä pippuri kasvaa”. Menen mielelläni.
Ajoimme satamaan ja jatkoimme matkaa Prison-
islandille, matka- opaskirjojen
kuvankaunis saari ja synkkä historia. Monet orjat tuotiin Ugandasta, Keniasta
ja Tansaniasta saarelle, jossa heitä pidettiin vankeina ja lähetettiin
eteenpäin aina Amerikkaan, Lähi-itään ja Eurooppaan.
Saarella oli myös jättikilpikonna farmi. Isoja ja vanhoja
kilppareita ja olihan ne nyt hellyyttäviä. Vanhimmat olivat 150 ikäisiä.
Selfietä näiden vanhuksien kanssa tuli otettua muutamia. Jännitti koskea, iho tuntui karhealta ja
kuori kovalta. Yllättävää. Toivoin, että voisipa ne puhua, olisi varmasti aika
monta tarinaa kerrottavana.
Lounaalle matkasimme Stone-Towniin, matkalla piti tietenkin
ottaa Titanic- kuvia veneen keulasta ja enköhän totta kai tiputtanut sandaalini
veteen lilluttaessa varpaita vedessä.
Kiltti kuski käänsi veneen ja noukki fliploppini. Hävetti hieman.
Stone- Townissa kiertelimme pieniä kujia ja kävimme myös
Queenin laulajan kotitalolla. Aikaa
siellä olisi saanut paljon enemmänkin tuhraantumaan, mutta näillä mennään.
Loma loppuu aina hieman lyhyeen. Palasimme Nairobiin seitsemän
jälkeen illalla maanantaina. Väsyneinä ja nuutuneina päätimme ottaa taksin,
jotta pääsisimme mahdollisimman nopeasti kotiin. Pysähdyimme ja otimme hiukopalaa KFC:tä .Oli
kyllä herkkua pitkän ajan jälkeen, vaikka tunsin oloni oudoksi.
Matka taksilla oli kyllä hurja. Kuski meinasi nukahtaa rattiin ja pysähdyimme huoltisikalle,
jotta hän saa levättyä ja kerättyä voimia. Olimme jo autossa istumassa ja
odottamassa, kun kuski silmät kiiluen alkaa jäystämään lehtiä. No nehän oli
Khat- lehtiä. Suomessa Khat luokitellaan huumeksi , mutta ilmeisesti
piristävä aine, sillä kuski pysyi hereillä loppumatkan. Muutamiin ratsioihin jouduimme matkalla,
mitkä ovat aivan tyypillisiä täällä. Kolmannessa pysähdyksessä, jouduimme maksamaan
poliisille, jotta voimme jatkaa matkaa. Syy oli puuttuvat vakuutukset, jota
epäilen suuresti, sillä maksamamme lahjuksen määrä oli viisi euroa.
Hurjan kyydin jälkeen pääsimme perille turvallisesti kotiin.
Tai niin luulin, kunnes se alkoi. Jäätävä kouristus mahassa. Oksennus lensi ja kohta perään jo ripuloin. Vessanpöntöstä tulee paraskaveri, kun
kummastakin päästä tulee tuutin täydeltä. Oli kylmä ja hiki virtasi. Kuume
nousi. Yö valvoessa pyysin aamulla
toveria lähtemään matkaani lääkäriin. Monien tutkimusten jälkeen tuloksena oli
yli 100 olevat tulehdusarvot ja joku suolistoperäinen tulehdus. Maanantaista ei
oikein muistikuvia. Kiitän kyllä tovereita täällä sydämeni pohjasta, sillä he
ovat hoivanneet minua kyllä kuntoon täällä. Antibiootit sain ja toverit lukivat
pakkausselosteen ja sama antibiootti käy myös klamydian hoidossa. :D Uhkasivat myös laittaa tippaan jos ei ala
juotava maistua. Nyt olo on jo elävien kirjoissa, mutta kaupassa käynti oli
tuskaa ja muutaman metrin matkalla voimat loppuivat tyystin. Rasistinen läppä leipätiskillä
vei loputkin voimat. Ei vaan jaksa tänään.
Sain useita kyselyjä voinnistani, koska Kenian yliopistoon
oli tehty terrori- isku. Itsellähän ei mitään tietoa ollut asiasta, mutta asia
valkeni kyllä päivän mittaan. Yliopisto johon isku tehtiin, sijaitsee Somalian
rajalla. Olemme käytännössä toisella puolella Keniaa. Garissa ja sen naapuri kaupungeissa on tällä
hetkellä ulkonaliikkumiskielto ilta aikaan.
Kenia aloitti eilen pommitukset Somaliaa kohtaan, joten turvatoimet
tulevat kiristymään.
Hakuna matata no problem!